Top5 -lista

Blogini täyttää tänään vuoden verran ja ajattelin sen kunniaksi julkaista ekotuotteiden top5 -listan. Normaalistihan blogeissa julkistetaan tämmöisiä listoja aina vuodenvaihteessa, mutta ajattelin listata tämän vuoden aikana löytämäni 5 parasta tuotetta. En ole hirveän merkkiuskollinen ja tykkään kokeilla uusia toutteita ja tuotemerkkejä, mutta top5 -listalleni päässeet tuotteet ovat sellaisia tuotteita, jotka ovat tai tulevat olemaan minulla pitkään käytössä, olivatpa ne sitten kosmetiikkaa, elintarvikkeita tai puhdistusaineita.

 Tässäpä siis Cosmezillan top5-lista:

1. Kookosöljy - monikäyttöinen öljy niin ihonhoidossa kuin ruoanlaitossakin
2. Karitevoi - erityisesti Nilotica, erinomainen kosteuttaja kuivalle iholla
3. Olivin kirkastava kuorintanaamio - ihana ihon heleyttäjä
4. Kylmäpuristettu tyrnimehu - tekee hyvää iholle
5. Lidlin W5Eco-sarjan astianpesukonetabletit

perustuotteita ihonhoitoon

Puhdistusvoiteet ja kasvovedet eivät herätä minussa mitään suuria intohimoja. Lähes kaikki elämäni aikana kokeilemani putsarit ja kasvovedet ovat hoitaneet hommansa, puhdistaneet ja kosteuttaneet.

Mitäpä siis voin sanoa talven aikana käytössäni olleista Olivin hellävaraisesta puhdistusemulsiosta ja Madaran pehmentävästä kasvovedestä? Ne hoitivat hommansa, ja ovat ihan hyviä perustuotteita ihonhoidossa. Kumpikin sopii herkälle iholle, sillä iholle ei jäänyt kiristävää tunnetta pesun jälkeen ja iho tuntui puhdistuneelta. Tosin en ole viime aikoina paljon meikkiä käytellyt, joten en osaa sanoa, kuinka tehokkaasti tuotteet puhdistavat meikkikerroksen kasvoilta.

Kelpo tuotteita siis, ja kyllä, voisin kuvitella ostavani tuotteita myös jatkossa. No, käytettyäni tuotteet loppuun ostin kuitenkin eri merkkisiä tuotteita, sillä ovathan nuo aika hintavia. Enkä tässä kategoriassa ole mitenkään merkkiuskollinen, koska mitään maatajärisyttäviä kosmetiikkakokemuksia putsarit ja kasvovedet eivät aiheuta.

30 askelta

Tilasin tänään Jaakko Halmetojan 30 askelta -valmennuksen, joka on sähköinen valmennusohjelma ruokavalion ehostamiseen. Luulen, että valmennuksessa on itselle aika tuttua asiaa, mutta ajattelin, että ehkä tällainen valmennus saisi minut tsempattua taas ruokaremppaan ja sitä kautta parempaan oloon. Näitä iho- ja vatsaoireita kun taas riittää. Jännä nähdä, mitä nämä 30 päivää tuovat tullessaan, sehän kuitenkin täysin itsestä kiinni, miten tämä onnistuu.

Niin, valmennus maksaa 27 euroa, lisää voi lukea osoitteesta http://www.30askelta.com/

Pientä kritiikkiä

Hmm, tämä menee ehkä vähän off-topic tämän blogin aihealueesta, mutta näin vaalipäivänä ajattelin julkaista hieman yhteiskunnallista tekstiä.

Seurailen nimittäin paljon hyvinvointiin, itsensä kehittämiseen jne. liittyviä blogeja. Minusta huolestuttava trendi on työn vieroksuminen. Tuntuu, että tietyissä piireissä pidetään ihailtavana sitä, että ei tehdä työtä, vaan päivät kulutetaan haaveilemalla, meditoimalla, linkoamalla vihermehuja ja sen sellaista. Jokin aika sitten tällaisia ihmisiä olisi pidetty vain laiskoina ja hihhuleina, mutta nyt on ihailtavaa "hypätä pois oravanpyörästä". Hei, onhan se ihan mahtavaa, että joillakin on oikeasti varaa kieltäytyä työstä, kuten eräskin blogisti oli tehnyt, koska se olisi rajoittanut hänen vapauttaan. Mutta mutta, ilmaisia lounaita ei ole, aina kuitenkin joku on maksajana. Ehkä nämä ihmiset elävät yhteiskunnan tuilla tai ehkä heidän vanhempansa tai puolisonsa rahoittavat vapaaherran/-herrattaren elämää. Minua pistää vihaksi, sillä jos kaikki olisivat yhtä itsekkäitä, tämä yhteiskunta romahtaisi.

p.s. Toivottavasti muistitte äänestää!

Taistelu jatkuu

Julistin taannoin sodan kuivaa ihoa vastaan. No, taistelu on edennyt huonosti, sillä ihottuma on jostakin kumman syystä laajentunut. Nyt ihottumanäppyjä on myös kaulalla ja käsivarsissa. Tuntuu, ettei iho ole pitkään aikaan ollut näin pahana. Jotakin teen ilmiselvästi väärin.

Olen ruvennut miettimään, että voisiko sittenkin olla, että kaikenlaiset lisäravinteet ja superfoodit sun muut ah, niin trendikkäät pöperöt eivät välttämättä aina olekaan hyväksi. Alan pikkuhiljaa uskoa, että ehkäpä näissä ruoka-asioissakin yksinkertaisuus on parasta. Yksinkertaiset, luonnolliset raaka-aineet eivätkä mitkään trendikikkailut. Ehkäpä kuitenkin se Koillismaan maastosta omin kätösin poimittu mustikka on kaikin puolin parempi kuin vaikkapa Kiinasta tuotu gojimarjan käppyrä.

No, asiasta voidaan olla montaa mieltä, ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovikaan toiselle. Minun tapauksessani taistelu jatkuu, ehkä kuitenkin hieman yksinkertaisemmin asein kuin aiemmin.