Hmm, tämä menee ehkä vähän off-topic tämän blogin aihealueesta, mutta näin vaalipäivänä ajattelin julkaista hieman yhteiskunnallista tekstiä.
Seurailen nimittäin paljon hyvinvointiin, itsensä kehittämiseen jne. liittyviä blogeja. Minusta huolestuttava trendi on työn vieroksuminen. Tuntuu, että tietyissä piireissä pidetään ihailtavana sitä, että ei tehdä työtä, vaan päivät kulutetaan haaveilemalla, meditoimalla, linkoamalla vihermehuja ja sen sellaista. Jokin aika sitten tällaisia ihmisiä olisi pidetty vain laiskoina ja hihhuleina, mutta nyt on ihailtavaa "hypätä pois oravanpyörästä". Hei, onhan se ihan mahtavaa, että joillakin on oikeasti varaa kieltäytyä työstä, kuten eräskin blogisti oli tehnyt, koska se olisi rajoittanut hänen vapauttaan. Mutta mutta, ilmaisia lounaita ei ole, aina kuitenkin joku on maksajana. Ehkä nämä ihmiset elävät yhteiskunnan tuilla tai ehkä heidän vanhempansa tai puolisonsa rahoittavat vapaaherran/-herrattaren elämää. Minua pistää vihaksi, sillä jos kaikki olisivat yhtä itsekkäitä, tämä yhteiskunta romahtaisi.
p.s. Toivottavasti muistitte äänestää!
Kiva, että joku edes sanoo tämän ääneen ja vielä kirjoittaa asiasta julkisesti. Mä olen muutaman blogin seuraamisen jättänyt kokonaan juuri mainitsemastasi syystä.
VastaaPoistaHaihattelu "tee vain sellaista työtä, joka tekee sinut onnelliseksi" tekee varmasti ihan gutaa välillä, mutta get real: kuka istuisi kaupan kassalla tai siivoaisi jos kaikki toimisivat noin? Kuka suostuisi tekemään sosiaalityötä, näkemään kaltoin kohdeltuja lapsia, aikuisia, vanhuksia, eläimiä. Kuka tekisi kirurgien työt ja kohtaisi kuolemaa ja sairauksia, saati surullisia ihmiskohtaloita tai syöpää sairastavia lapsia päivittäin?
Ei kukaan. Kukaan ei siivoa kutsumustyökseen toisten paskoja tai siedä tarjouksista kiukuttelevia aikuisia kahdeksaa tuntia päivässä pelkän positiivisen ajattelun ja pyhän hengen voimalla. Edes kukaan kutsumustyötään tekevä ei voi aina kutsua työtään "onnelliseksi tekeväksi"; jokaiseen työhön liittyy positiivisten ja iloisten asioiden lisäksi myös negatiivisia ja jopa surullisia tekijöitä.
Kiitos tästä postauksesta, olisipa tämä blogi laajemmin luettu.
Kiitos kommentista, mukava, että samoin ajattelevia löytyy :) Eihän se ole aina mukavaa mennä töihin, mutta semmoista se elämä on, aina ei voi olla mukavaa. Arjen sietokyky tuntuu nykyään olevan melko monelta kadoksissa.
VastaaPoista