Mietteitä ruokavaliosta

Olen jo pitkään mietiskellyt ruokavalion vaikutusta hyvinvointiin. Liekö sen syytä, että olen oireillut viimeisen puolen vuoden ajan aika paljon, ja uskon sen olevan paitsi elämäntilanteen, niin pitkälti myös
ruokavalion syytä. Vauvan saaminen on tuonut elämääni kaiken ilon lisäksi myös uskomatonta kiirettä, epävarmuutta, univajetta ja stressiä. Niinpä olen mättänyt suuhuni kaikkea nopeasti syötävää: leipää, jugurttia, mysliä, mehukeittoja. Ja tulos? Herpestä, kynsivallin tulehduksia, aftoja, silmätulehduksia, iho-oireita. Aftoja ja kynsivalllin tulehduksia minulla ei ole ollut ennen tätä syksyä vuosikausiin, ja herpestä minulla on ollut tänä syksynä parhaimmillaan jopa kolme peräkkäin. Ja minulla huuliherpes ei tule huuleen, vaan sieraimeen tai silmäkulmaan, jotka ovat aika vaarallisia paikkoja. Iho on myös ollut huonona, ja kortisonia on kulunut.

Noin kuukausi sitten minulla alkoivat kovat vatsakivut, jotka oireilivat pari viikkoa. Kivun lisäksi oli ripulia, kovia ilmavaivoja ja oksensinkin pariin otteeseen. Jätin ruokavaliostani ensin viljat pois ja sitten maitotuotteet ja oireet hävisivät pikku hiljaa. Kävin lääkärissäkin oireiden vuoksi, mutta hän totesi vain, että niitä ruokia pitää välttää, jotka aiheuttavat oireita ja että todella monet ihmiset saavat viljasta oireita vaikkei varsinaista keliakiaa olisikaan.

Minulla on muuten todettu aiemmin ärtyvän suolen oireyhtymä. Uskon, että kyseinen oireyhtymä on keksitty vain sen vuoksi, että ihmisillä on selittämättömiä vatsaongelmia, joiden syytä lääkärit eivät osaa selvittää. Minullekin tehtiin tuolloin useita kokeita ja lopulta, kun niissä ei mitään löytynyt, lääkäri totesi sen olevan tuota oireyhtymää ja määräsi minulle viisi pakettia ripulilääkettä. Kyseinen oireyhtymä parani minulla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Ja kun olin vhh:lla, pystyin syömään myös raakoja kasviksia ym. muita ruokia, joita ei suositella ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville.

Minulla vhh on toiminut, tosin en ole sen kanssa ollut mitenkään niuho, sillä kun olin vhh:lla, söin myös maitotuotteita ja hedelmiäkin surutta. Silti ero "tavalliseen" ruokavalioon on ollut huomattava, hyvinvoinnissani siis. En laskeskellut hiilarimääriä, vaan menin ihan mututuntumalla. Ajatelkaapa muuten, miten naurettava takavuosien pistedieetti oli. Sait syödä mitä vain, kunhan tietty pistemäärä ei ylittynyt. Ravinnon laatuun ei kiinntetty mitään huomiota. Voi hyvää päivää!

Kaikkein ärsyttävintä vhh:ssa on selitellä sukulaisille ja muille, että ei , en syö tätä ja tätä. "No ei tässä ole kuin vähäsen", "Voit kai sinä tämän kerran"...joskus olen miettinyt, että pitäisi valehdella olevansa keliaakikko ja laktoosi-intolerantti, niin ei tarvitsi käydä tätä ainaista sotaa. Kaikkein kamalinta oli olla anoppilassa viikonlopun vietossa, siellä kun vannotaan perisuomalaisesti perunan ja leivän nimeen. Viikonlopun jälkeen minulla oli aina kamala närästys ja turvotus, mutta myös vahva tunne siitä, että ei tällainen ruokavalio voi olla terveellistä.

Olen sitä mieltä, että kaikkein merkittävin tekijä ihmisen hyvinvoinnille on se, mitä hän pistää suuhunsa. Minusta on jotenkin hassua, kun mainostetaan kaiken maailman pillereitä, joilla saat muka energiaa, pääset liikakiloista, pääset eroon masennuksesta, saat virtaa aivoihisi, saat virtaa lemmenleikkeihin...ehei, kyllä me saisimme kaiken tuon, jos vain osaisimme syödä oikein. Onko järkeä syödä eineksiä, ja sen jälkeen vetää "virtaa" pilleristä. Vaikka jotkin tahot sanovat, että emme saa enää ruoasta samalla lailla vitamiineja ja mineraaleja kuin ennen, olen siltikin sitä mieltä, että otan ennemmin ne vitamiinit ja mineraalit luontaisella tavalla kuin keinotekoisesti valmistetusta pilleristä.

No, olen myös sitä mieltä, että kun me ihmiset olemme kaikki niin erilaisia, niin ei voi olla yhtä autuaaksi tekevää ruokavaliota, joka sopisi kaikille. Yhdelle passaa vähähiilihydraattinen, toiselle vähärasvainen, kolmannelle raakaravinto. Tärkeintä kai olisi kuunnella itseään ja omaa kehoaan, kuulostella, että mikä ruoka minulle sopii ja mikä ei. Se vain tuntuu olevan niin kovin vaikeaa.

Flaming red

Olen jo jonkin aikaa pähkäillyt olemukseni piristämistä hiustenvärjäyksellä. Olen kuitenkin asiaa lykännyt, koska värjääminen on suoraan sanottuna pelottanut. Aloitin hiusten värjäämisen 13-vuotiaana, ja teininä päänahkani oli todella huonossa kunnossa jatkuvan blondaamisen takia. Muistan, kuinka hiukseni olivat ihan liimautuneet yhteen, kun päänahka märki. Tosi terveellistä. Hiusten värjäämistä jatkoin kuitenkin aika kauan, ehkä vasta noin kaksi vuotta sitten päätin pärjätä luonnollisella värilläni. Eli hiuksia on tullut värjättyä noin 17 vuotta. Syy, miksi lopetin värjäämisen, oli se, että päänahkani alkoi oireilla taas, eli aina hiuksia värjätessä (viimeisinä aikoina kävin kampaajalla värjäytyttämässä) päänhakaani kutitti ja kirveli jonkin aikaa. Samaan aikaan lööpeissä oli, miten pahoja allergisia reaktioita ihmiset ovat saaneet värjäämisestä.

Mutta jokin aikaa sitten asia alkoi tosiaan taas kutkuttaa. Selvää oli, etten uskaltaisi värjäystä tavallisilla aineilla. Päätinkin kokeilla Logonan kasvihiusväriä. Logonan värit sisältävät vain luonnollisia kasvivärejä, kuten hennaa, maapähkinän kuorta, kurkumaa, punajuurta ja cassiaa. Ne eivät sisällä lainkaan keinotekoisia raaka-aineita, ammoniakkia tai muita hapatteita. Värit ovat BDIH-sertifioituja. Väriksi valitsin Flaming red, ajattelin, että räväytetäänpä nyt sitten kunnolla.

Ennen värjäystä suositellaan käytettäväksi Color Plus vihreä savi syväpuhdistajaa, joka poistaa hiuksista hoito- ja käsittelyaineiden (lakka, vaahdot, geelit yms.) jäämät. Minäkin tätä ostin, vaikka olisin voinut jättää ostamattakin, sillä nykyään ei tule kovin usein käytettyä muotoilutuotteita eikä hoitoaineitakaan pahemmin.

Aikaa värjäykseen on syytä varata runsaasti, jopa viisi tuntia, jos käyttää syväpuhdistajaa ja tekee suortuvatestinkin, kuten suositellaan. Itse värjäys kestää 15 min - 2 tuntia riippuen hiuksista ja halutusta värisävystä. Itse aloin tekemään suortuvatestiä, mutta ohjeen testiannoksesta (1 teelusikallinen jauhetta 30 ml:n vettä) tuli liian löysää. Koska olen vähän hökeltäjä, odottelin n. 20 minuuttia, ja katsoin, että eipä tuossa suortuvassa mitään tapahdu, laitetaanpa koko väri päähän. Lopputuloksesta oli siis tulossa yllätys, koska en tiennyt, kauanko väriä pitäisi pitää päässä. Minulla oli vähän kiire värjäyksen kanssa, koska alkoi olla lapsen nukkumaanmenoaika, joten loppujen lopuksi väri oli päässä vaikuttamassa noin 1,5 tuntia.

Värjääminen kotioloissa on vähän sottaisaa puuhaa, ja tuo Logonan väriaine oli aika paksua, vauvankakkaa muistuttavaa mönjää. Seos pitäisi ilmeisesti levittää kamman avulla, mutta minä hötkyilin taas niin, että levitin ensin koko seoksen päähän, ja sitten koitin kammalla setviä sitä, mutta aine olikin kerennyt jo jämähtää, ja kammatessa lähti pois hiuksista. Annoin siis olla kampaamatta, ja koitin parhaani mukaan käsin sekoitella joka paikkaan sitä. Aika vaivalloista väriäineen käsittely kyllä oli, kannattaa tosiaan varata tähän puuhaan kunnolla aikaa.

Lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä. Ohessa kuva hiuksistani ennen ja jälkeen värjäyksen. Nyt tuo oma värinikin näyttää aika hyvältä, mutta onpahan jotain vaihtelua. Tuossa kuvassa punainen näyttää hyvältä, päivänvalossa enemmän porkkananväriseltä :) Värjäyksen jälkeen oli jännä tunne, kun odotteli koko ajan, että milloin se kirvely alkaa, mutta eipä alkanutkaan. Todella tyytyväinen olen Logonan väriin, ja käytän sitä varmasti jatkossakin, mutta ehkä kuitenkin kokeilen jotakin toista värisävyä.

Kookosta kainaloihin

Sain tässä jokin aika sitten oireita myös mineraalikivideodorantista, eli jälleen kerran deodorantti poltti  kainaloni. Oi miksi ihoni pitää olla niin herkkä...! Muistelin sitten, että jotkut käyttävät kookosöljyä kainaloihin ja minäkin päätin kokeilla. Ja eikö mitä, sehän toimii! En ole vielä uskaltanut lähteä jumppaan kookosöljykainaloilla, mutta näin kotioloissa ja esim. kävelylenkillä kookosöljy toimii siinä missä ekodödötkin. Eihän se nyt normidödöihin verrattavaa suojaa anna, mutta tarpeeksi hyvän kuitenkin. Eikä varmasti polta kainaloiden ihoa.

Olisihan tuo silti kiva löytää sellainen ekodödö, joka oikeasti toimisi. Tämä kookosöljy toimii kyllä näin mammaillessa, mutta viimeistään töihinpaluuseen mennessä täytyisi löytää tujumpi vaihtoehto. Onneksi minulla on runsaasti aikaa jatkaa etsintää, sillä tarkoitus on jäädä vielä hoitovapaalle vanhempainvapaan päätyttyä.

Lisää raakasuklaata

Raakasuklaasta innostuneena olen tehnyt lisää raakasuklaakokeiluja. Tosin tunteeni raakasuklaata kohtaan ovat hieman ristiriitaiset, suklaan terveysvaikutuksethan ovat aika kiistanalaisia. Itse olen huomannut sen, että raaksuklaa on melko koukuttavaa (minä kun olen vielä helposti koukuttuva immeinen..), joten kovin usein näitä suklaasatseja en voi tehdä, koska en pysty pitämään itseäni pakastimelta pois, niin hyvää suklaa on.

No, tässäpä pari kokeiluani raportoituna.

Silkkinen raakasuklaa (ohje alunperin raakasuklaa.com -sivustolta, puolitin ko. ohjeessa olevat määrät)

- 2 dl kaakaovoita
- 1/2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
- 1/2 dl hasselpähkinärouhetta
- 0,5 dl kaakaojauhetta (ihan normi sellaista, kun raakakaakojauhetta minulla ei vielä ollut)
- 1/2 tl maca-jauhetta
- 1/2 dl lucuma-jauhetta
- 1/2 rkl hunajaa

Tästä annoksesta tuli juuri sopivasti jääpalamuotillinen suklaata. Suklaa maistui minusta aluksi liiaksi lucumalta, mutta kun älysin suklaan antaa sulaa enemmän pakkasesta ottamisen jälkeen, niin maku oli parempi. Suklaa oli myös kovempaa, kuin ensimmäinen suklaakokeiluni, mutta oli enemmän oikean suklaan oloista.

Cocovin tumma manteli–rusina suklaa

- 50 g kaakaovoita
- 12 g kaakaojauhetta
- 12 g agave-siirappia
- ripaus himalajansuolaa
- ripaus vaniljaa
- 12 g rusinoita
- 12 g manteleita, mantelirouhetta tai mantelilastuja

Viimeisin kokeiluni on tämä Cocovin suklaaohje (alkuperäinen ohje Cocovin sivulla, puolitin ohjeen ja tästä tuli vähän vajaa suklaamuotillinen). Suklaasta tulikin tosiaan tummaa suklaata, minun suuhuni suklaa on ehkä hieman liian kitkerää, mutta mieheni mielestä tämä on onnistunein suklaakokeiluni. Plussana tässä on se, että koska suklaa ei ole liian makeaa, sitä ei tule syötyä liian usein, vaan vain silloin tällöin, kun pahin suklaahimo yllättää.